Ehkä olen idealisti. Ajatteleva ihminen. Rahantekokoneet, kuten kapitalistit sanovat, ettei mikään ole idealistille pyhää.. Mielestäni he käräyttävät itsensä jo tuolla kommentilla. Kannattaisi nostaa katsetta siltä numeroita vilisevältä näytöltä sen verran, että ehtii katsoa peiliin. Kapitalisti saattaisi käsittää (muttei koskaan tulisi myöntämään), että hän puhuu itsestään - sillä hän itse on tuo kaiken pyhän ja merkityksellisyyden kadottanut raukka.
     Aikani ajateltuani olen tullut siihen tulokseen, että vain raha on minulle epäpyhää. Sillä ei ole minulle muuta symbolista arvoa, kuin vastenmielisyys. Seteliä en silti repisi, mutta setelintekijän kurkkua saattaisin kutitella.
     Yritetäänpä nyt muistaa, että raha on maksuväline. Toimeentulon väline, hengissäpysymisen ja laskujenmaksamisen väline. Siis väline! Siitä on aika pirun pitkä matka Jumalaksi, joka siitä kuitenkin on tullut. Järkevämpää olisi palvoa vaikka haluamaansa, tai jopa itse keksimäänsä Jumalaa. Raha ei kuule rukouksia, eikä se jousta. Se on pelkkää materiaalia. Paperia ja metalleja. Nykyisin ei kohta enää sitäkään.
     Raha alkaa muistuttamaan Jumalaa siinäkin mielessä, että se on nykyisin enimmäkseen leikkirahaa. Virtuaalirahaa, jota kukaan ei koskaan näe. Sitä ei ole oikeasti edes olemassa. Ei Jumalaakaan ole koskaan kukaan nähnyt - sanokaa mitä sanotte. On jännää havaita, kuinka lapsellisia ja naiiveja meistä on tulossa. Se on ihan sama uskoa kohta tosissaan vaikka joulupukkiin.
     Itse en rahan perässä kehtaisi kovin kovasti juosta, mutta on surullista nähdä kuinka jotkut, siis erittäin monet - juoksevat side silmillä siihen suuntaan, missä seteli viheltää. Tarvitsemme rahaa elämiseen, miksi sitä pitäisi olla enemmän?
     Meillä on tässä elettävänä ihan oikea elämä. Miksi ihmeessä se pitää tuhlata jonkin tulevan taruolennon perässä juoksemiseen? Mistä tulee tämä himo rikkauksiin, kun niillä ei ole mitään merkitystä, sitten kun olemme perillä ja juoksu minkätahansa perässä on päättymäisillään?
     Todellinen rikkaus asuu meissä jokaisessa. Se asuu myös luonnossa, taivaalla ja kaikkialla, mitä ilmaiseksi näemme. Kaikki täällä on väliaikaista ja siksi kaikki kauneimmat asiat ovat ilmaisia. Sen ymmärtäminen opettaa meille, että kaikenlainen materia josta maksamme, on suurimmaksi osaksi turhaa.
     Me ihmiset vietämme täällä maapallolla pienen tuokion, verrattuna maailmankaikkeuden historiaan. Tänä aikana me luulemme todella olevamme jotain, mutta pitäisi vähän pidemmälle kuitenkin ajatella. Se mitä saamme täällä aikaan on tuho, siis siinä määrin kuinka ihminen siihen pystyy, mikä sekin on koko maailmankaikeuden historiassa yksi kärpäsenläjä. 
     Omena kasvaa puussa ilmaiseksi, mutta kerran joku päätti että se on hänen omenansa. Ei se kuitenkaan sitä ole...